Tää on taas näitä päiviä ku kaikki vituttaa ja masentaa.

Tekis mieli lähtä vetämään pää täyteen ja iskeä joku outo mies, joka panis multa tajun kankaalle. Jospa sit helpottais?

Tuskimpa, aamulla ois kahta kauheampi morkkis krapulan lisäksi.

Mutta tällä hetkellä tarttis vain jonkun syliä, jossa olla.

Halattavana.

Vielä ehtisin Alkoon...ja vetämään pään täyteen. Ja unohtaa kaiken sen paskan mitä elämä joskus tuo tullessaan ja ihan tietämättä. Luulis että sitä ois oman elämänsä herra, mut ei väkisin. Kaikki tahtoo vaikuttaa mun elämään omalla paskamaisella sävyllään.