Kävin eilen taas kerran treffeillä. Tosin mies millään tavalla sävähdyttänyt, vaikkakin sivistynyt ja mukavan oloinen tyyppi olikin. Sen enempiä en siitä viitsi kirjottaa, koska luulen että meillä ei tule olemaan mitään koskaan. Tiedän, pitäisi käydä niillä toisilla treffeillä ennenkuin toisesta saa edes vähääkään oikean kuvan. Mutta kun....Tarvitsen sellaisen kutituksen tuolla mahanpohjassa jo ensitapaamisella, josta tiedän lämpiänkö miehelle vai en. Kranttu mikä kranttu.

Oon taas tässä miettinyt elämän syntyjä syviä ja ennenkaikkea sitä, millaisen miehen tahtoisin. Se asia on edelleenkin hieman epäselvä mulle. Jollakin tavalla sen tietää, mutta en osaa pukea sitä sanoiksi. Yritä siinä sitten kirjoittaa deitti-ilmoitusta. Miehen vain tulisi olla niin tasapainossa kaikkien luonteenpiirteidensä kanssa, eikä sellaista varmaankaan ole. Itse kun olen yleensä rauhallinen, niin mulla menee hermo välittömästi sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät osaa olla sekuntiakaan paikallaan. Mutta en tietenkään halua miehen olevan mikään sohvaperuna, jota ei saa edes lahjomalla mihinkään aktiviteettiin mukaan.

Suunnittelijaan tahtoisin tutustua paremmin, se vaikuttaa niin omanlaiselta mieheltä. Se vain on niin useasti työreissussa, et on vaikeaa löytää aikaa treffeille. Tosin se kyllä pyysi mua moottoripyöräilemään, joten ehkä uskallan siitä jotain päätellä.

Puhuin tänään Tamperelaisen kanssa puhelimessa. Sillä on kyllä niin syötävän ihanan kuuloinen ääni....Sellainen matala ja pehmeä. Miehen ääni. Odotan jo kovasti vappua ja reissua Tampereelle :)