huhuh, Ompas taas aika kulunut ihan liian nopeaa. Hommia on kertynyt ihan liikaa ja en ole keskittynyt muuhun kuin kouluun ja töihin kuluneen viikon aikana

Kiirastorstaina hautasin serkkuni, vain vuotta mua vanhemman. Hautajaisissa oli juuri niin synkkää kuin vain voi kuvitella. Tapasin vanhoja sukulaisia, joita en ole nähnyt 15 vuoteen, outo tilanne kun olisi halunnut jutella mukavia niiden kanssa ja vaihtaa kuulumisia, joten tilanne kääntyi vain väkinäiseen keskusteluun. Synkkää oli. Ihmiset eivät uskaltaneet keskustella mistään. Kotiin päästyäni olin entistä masentuneempi. Onneksi eräs ystäväni soitti illemmalla ja hetken mielijohteesta ehdotin Baariin lähtöä. Onneksi hän suostui, muuten olisin jäänyt kotiin synkistelemään ja luultavasti koko pääsiäinen olisi mennyt samoissa tunnelmissa. Sellainen synkistely ei tee mulle yhtään hyvää, siitä kun ei tahdo päästä eroon ja kaikki arkiaskareet tuntuu todella vaikeilta.

Torstai iltana Baarissa oli jokatapauksessa äärimmäisen mukavaa! Törmäsin Suunnittelijaan ja hän saattoi mut kotiin valomerkin jälkeen. Kumma kyllä ei kinunnut jatkoille. Suuteli vain ja toivotti hyvät yöt. Mietin jo että tahtookohan tuo mies musta sittenkään yhtään mitään, vai voiko todella olla niin että olen törmännyt herrasmieheen. Niitä kun ei enää missään näe, joten sellaista on vaikea enää tunnistaa kun kohdalle sattuu. Myös sunnuntaina tuli eksyttyä Baariin Tyttöystävän ja parin muun kaverin kanssa. Ja Sukeltaja kävi maanantaina kylässä, tarjosi vieläpä krapulapizzan, niin kylläpä alkoi taas elämä voittamaan. Se on kumma homma, kun mitä vanhemmaksi tulee niin sitä pidempään myös toipuminen baarireissuista kestään. Vielä tiistainakin voin pahoin koulussa ja ruoka ei tahtonut maistua. Ei hyvä juttu ollenkaan.

Ja nyt se on sitten päätetty: päivämäärä jolloin lähden tapaamaan Tamperelaista :) Suuntaan sinne vapuksi ja sitä edeltäväksi viikonlopuksi ja en malttaisi enää odottaa päiväkään!