Alkaa olla hieman parempi olo jo. Kämpästä en ole poistunut muuten kuin tupakalle (hei hei tupakkalakko). Koko eilisiltainen ja tän aamuinen märinä tais todellakin auttaa. Oon puhunu tästä hyvien ystävieni kanssa ja taas kerran en voi muuta kuin olla heille ikuisesti kiitollinen siitä, että he ovat olemassa. Tukemassa silloin kun sitä tarvitsen. Eivät ikinä tuomitse päätöksiäni vaan seisovat aina mun tukena. Olin sitten valinnut oikein tai väärin.

Suunnittelijasta en ole edelleenkään kuullut mitään. Ja mulla on sellainen tunne, että en kuulekkaan. Tässä on nyt pari vaihtoehtoa mitä se ajattelee:

1. Se on häpeissään siitä, että sen exä huusi sillä tavalla sille mun silmien alla.
2. Se luulee, että minä kuvittelen sen olevan hullu naistenhakkaaja (vaikka ei olisikaan), eikä siksi ota yhteyttä
3. Se todella on pahoinpidellyt sen exän.

Veikkaan tuota kolmosta, vaikka enhän voi edelleenkään olla varma. Vaikkakin se yksi tuomio pahoinpitelystä kertoo jo sen, että sillä saattaa kilahtaa päässä, jos joku tarpeeksi ärsyttää.

(Ja tiedoksi vain niille jotka miettii mistä sain sen tuomion tietooni: kuka vain saa kenen tahansa tiedot tuomioista oikeustalolta, kunhan vain tuomiota ei ole julistettu salaiseksi. Rikosrekisteri on sitten eri juttu, sinne ei pääse helpolla edes viranomaiset tarkastamaan tietoja.)