Miksi arkeen palaaminen tuntuu aina niin vaikealta? Kävin aamulla kaksi tuntia koulussa ja lähdin kotiin. Iski niin paha ahdistus kesken päivän. Nukuin viisi tuntia päikkäreitä ja olen entistä sekavampi. Päässä heittää ja ajatus ei pysy koossa laisinkaan. En ole syönytkään mitään tälle päivälle. Mietin Tamperelaista. Olin niin onnellinen siitä kun viimein hänet tapasin, kaiken sen odottamisen jälkeen. Itkettää taas kun miettinkin koko viikonloppua, mies piti mua niin hyvänä. Ja ennenkaikkea ihmisenä, ei vain kahtena tissinä ja perseenä, kuten monilla on tapana. Ois tehnyt mieli kertoa taas kaikki ajatukseni Tamperelaiselle, mutta se on mulle niin vaikeaa. Pukea kaikki ne ajatukset sanoiksi niin että toinenkin ne ymmärtää.

Kauppaanki pitäisi yrittää lähteä, mutta en tahdo enkä jaksa. Väsyttää niin kovasti. Olisi tanssitunnitkin illalla, mutta ei taida olla musta sinnekkään lähtijäksi.