Nyt on kyllä sellainen ahdistuksen ja epävarmuuden tunne rinnassa, että en saa happea.

Olen varma, että suhteemme Miehen kanssa vetelee viimeisiään.

Hän soitti mulle torstaina ja juteltiin jotain yleistä. Sanoin, että soitellaan perjantaina, jos keksittäisiin yhdessä jotain. Hän vain tokaisi, mää meen baariin ainakin toisena iltana. Ja tuli sellaisella äänenpainolla, että ihan kuin olisin joskus yrittäny estää häntä lähtemästä ulos. Eikä siinä mitään, menkööt mun puolesta, mutta tuo töksäytys kuulosti jotenkin loukkaavalta. Yleensä mies on sanonut samaan lauseeseen, että kenen kanssa menee ja mikä ilta menee ja kysynyt vielä, että aijonko minä lähteä ulos, jos vaikka nähtäisiin sitten jossain. Mutta nyt ei mitään.

Lisäksi. Meillä kummallakin sattuu olemaan profiilit naamakirjassa ja luonnollisesti siinä "relationship" kohdassa on lukenut, että on suhteessa ja toisen nimi perässä. Noh. Eilen sitten huomasin, että Mies muutti ensin statuksensa sinkuksi ja sitten jälleen suhteessa olevaksi, mutta ei liittänyt mun nimeä enää siihen perään. Kysyin tätä sitten huumorilla höystettynä, että miksi näin. Mies vastasi, ahdisti ja otin sen pois, tarviiko se kaikelle maailmalle näkyä...Eli Mies ahdistuu siitä, kun koko maailma näkee, että me olemme pari. Kiva juttu. Olin purskahtaa itkuun koulussa, kun sain tuon vastauksen. Eipä sitä ole ensimmäisenä viitenä kuukautena ahdistanut ja nyt sitten ahdistaa? Ja kysyppä Mieheltä mikä sitä ahdistaa? Vastaukseksi saat aina taatusti saman: kaikki. Eivätkö miehet osaa  määritellä päässään sitä mikä heillä ahdistaa, vai onko se vain niin vaikea tuoda puheen muodossa suusta ulos ja kertoa kumppanille? Ehkä kumppani osaisi auttaa jollakin tavalla? Jos ei muuten, niin jättämällä ainakin rauhaan, jos toinen sitä toivoo.

Toisaalta tekis mieli kävellä ulos koko jutusta. Toisaalta tahtois ottaa selvää kaikesta sotkusta.

Yritin soittaa hänelle äsken. Ei vastannut.