Tämä mun elämä on tällä hetkellä todella säälittävää.

T:n kanssa en saa mitään aikaiseksi. Äskenkin se kävi mun luona ja mä vain istuin lamaantuneena sen vieressä kun katottiin leffaa. Ei sekään kyllä tehnyt mitään. Sitten sen piti lähtä hoitamaan joku työasia ja se soitti äsken että menee suoraan kämpille nukkumaan. Ja mä vaan siihen, että no mikäs siinä, soitellaan huomenna. Ei todellakaan mun tyylistä touhua.

Ja tuosta johtuen mietin erästä erittäin mukavaa ja komeaa ja kaikinpuolin fiksua miestä, jota tapailin joskus alkukeväästä, se tahtoi silloin jotain enemmän, mut mä en. Ja niimpä soitin sille äsken ja kyselin kuulumisia. Aikamme juteltuamme, se ilmoittaa että seurustelee. Great! Mä oon aina ihan vitun myöhässä kaikesta. Seuraava kysymykseni ennen tuota ilmoitusta ois ollu, et lähtiskö se mun kans lasilliselle joskus. Mut eipä se taida sit onnistuakaan. Ihan vitun säälittävää touhua, eikö? Mä alan olla kohta epätoivon puolella tässä mun elämässä.

Lakkais tuo saakelin biologinen kello tikittämästä, koska aikomuksenani ei todellakaan ole perustaa perhettä vielä vuosiin. Ei sellaiseen ole nyt aikaa. Mutta joku mies elämässä olisi enemmän kuin tervetullut. En vain tiedä mistä voin sellaisen löytää? Kaikki ne jotka tahdon, seurustelee tai on jossain satojen kilometrien päässä. Kuten yks Tamperelainen, jonka kans oon soitellut ja meseillyt jo viime keväästä. Siinä ois mies, jonka ottaisin heti, sen enempiä kyselemättä. Mut minkäs teet.