Koko viikon olen saanut siltä mainitsemaltani ekonomilta tekstaria, joissa se vonkuu mua treffeille. Torstaina viimein suostuin, voisinhan mennä mielenkiinnosta katsomaan onko mies muuttunut mihinkään suuntaan viimeisen vuoden aikana.

Sovimme treffit perjantaiksi. Pari tuntia ennen kyseistä tapaamisajankohtaa sain puhelun : mun firmassa on levinnyt keskusyksikkö, täytyy lähtä panee se kuntoon. Ok, ihan ymmärrettävää, se on sitä yrittäjän elämää ja sovimme uudet treffit tälle päivälle, sama aika ja paikka. Tunti sitten sain tekstarin: Moi! Tää on tosi noloa mulle ja olen kovasti pahoillani, mutta en voi tavata tänäänkään. Joku sen kaveri on tulossa kaupunkiin illalla ja majoittuu sen luo. Jeejee. Vastasin viestiin, että pistä prkl kaveris hotelliin ja että kai muistat kuka tässä on vonkunut ketä treffeille ja nyt oot jo toistamiseen siirtämässä niitä. Sain vastaukseksi, että eipä aijo vonkua enää. Kerroin, että tää touhu näyttää nyt mun silmissä todella oudolta ja et kait se ymmärtää, et jos oon oottanu iltaa, niin tottakai se pistää ärsyttämään kun jatkuvasti perutaan tapaamisia. Ei ole kuulunut sen jälkeen mitään. Tais loukkaantua.

Ja se kyllä tietää, että mulla on tapana töksäyttää suustani kaikenlaista sillon, ku mulla tarpeeksi jokin asia ottaa päähän. Voisin kyllä opetella pitämään suuni kiinni, mutta toisaalta, tämmöinen olen ja jos ei kelpaa, niin olkoot ilman.

Vitutukseen kävin ostamassa sikspäkin olutta sekä tacolastuja ja salsakastiketta, meneehän se ilta tieten näinkin.