Oon ollu ihan sähköjäniksenä koko päivän. Jännitän niin älyttömästi sitä huomista Tampereen reissua ja Tamperelaisen tapaamista...Pakkasin kassiakin jotain neljä tuntia, mikä on ihan älytöntä. Mitään muuta järkevää en sitten saanutkaan aikaiseksi. Välillä istun koneelle ja kohta taas vaellan ympäri kämppää enkä oikein osaa tarttua mihinkään hommaan. Kuvittelen vain mielessäni sitä hetkeä kun näen hänet, mitä sanon tai mitä hän sanoo, miltä sillä hetkellä tuntuu ja miten reagoin. Itkenkö vai nauranko, vai kumpaakin yhtä aikaa.