Neljää päivää on mennyt humalassa, joten olo on ollut tänään mitä kummallisin. Melkoisia krapulamörköjä on ollut joka nurkassa ja tulevana yönä on todennäköisesti tiedossa melkoista liskoilua...huoh. Syy juhlimiseen oli mun ja hyvän ystäväni synttärit jotka sattuvat vieläpä samalle päivälle.

Keskiviikkona aloitin Tyttöystävän kanssa ja homma karkasi jo silloin käsistä. Torstaina kävin moikkaamassa ystävääni töissä ja hän ehdotti yhtä siideriä terassilla, koska oli niin kaunis ja kuuma päivä. Yhden jälkeen tuli toinen ja kolmas...Silmäilin koko illan paikan Baarimikkoa, hän näytti niin tutulta, ja ties kuinka monetta siideriä hakiessani Baarimikko kysyi, että opiskelemmeko kenties samassa koulussa...Kyllä vain. Kerroin olevani "yhdellä" synttäreiden kunniaksi ja kohta saimme pöytään kuoharia. Hetken päästä Baarimikko toi vielä toiset lasit. Ihan tuhannen humalassa kävin veskissä ja ohimennen kysyin Baarimikon nimeä, esittelin itseni ja kysyin joskos hän tahtoisi viedä mut joskus drinkille. Tahtoihan se, rustasin numeroni kuitin toiselle puolelle ja palasin siiderini ääreen. Jossain vaiheessa yötä lähdimme ystäväni kanssa pizzalle ja kun pääsin kotiin, Baarimikolta tuli tekstari: kerkeäsitkö vielä tänään sinne drinkille? Pääsen töistä puolen tunnin päästä. No toki minä ehdin!!

Treffasimme viereisessä bubissa, josta jatkoimme vielä toiseen paikkaan loppuillaksi, seuraamme liittyi myös muutama Baarimikon kaveri, hauskoja tyyppejä kieltämättä. Ehdimme puhumaan parin tunnin aikana Baarimikon kanssa kaikesta, lapsien nimistä mun vaikeeseen isäsuhteeseen. Ja minä en aloittanut näitä keskusteluja, vaan hän. Jossain vaiheessa otti mua kummastakin kädestä kiinni ja katsoi tiukasti silmiin, kuule, mitä jos alettaisiin seurustelemaan? En osannut ensin muuta kuin nauraa ja kysyä että etkai vain ole tosissasi. Mies katsoi mua edelleen: ihan kuoleman vakavissani, eihän tässä elämässä voi saada mitään, ellei joskus yritä. Yritetäänkö ja katsotaan mitä tulee? Olin ihan äimänä. Kukaan koskaan eikä eläissään ole ehdottanut parin tunnin tuntemisen jälkeen, edes leikillään, seurustelua. Nauroin ja sanoin, että nyt on mies niin vakavan näköinen, että mikäs, siinä yritetään!  Sen jälkeen Baarimikko kuulutti kovaan ääneen, että me nyt seurustelemme ja tämä tässä on mun tyttökaveri. Mua nauratti, ehkä johtui siitä kolmen promillen humalasta minkä olin saanut aikaan. Ja kaiken huippu, Sukeltaja oli samassa baarissa...noloa, ei kuitenkaan kuullut sitä seurustelu-julistusta.

Baarimikko tuli luokseni yöksi, mutta ei yrittänyt mitään. Silitteli vain ja suukotteli, aamulla se ei tahtonut millään nousta sängystä, vaan kömpi aina takaisin mun viereen Eihän susta voi olla erossa. Sanoi vielä aamulla, että taitaa tykätä musta ihan hulluna. Samoin, minä myös hänestä.

Näimme myös perjantaina ja jälleen sama tarina, hän tuli luokseni yöksi ja taas pelkkää silittelyä. Aamulla miehellä seisoi todella, mutta siltikään hän ei yrittänyt mitään. Ja itse oon niin huono tekemään aloitteita uudessa suhteessa.

Lauantaina kävimme ystävieni kanssa Baarimikon baarissa siiderillä ja kukas siellä istuikaan!! Suunnittelija. Eikä siinäkään vielä mitään. Baarimikko ja Suunnittelija juttelivat kuin vanhat tutut. Voi vittujen vittu. En osannut tehdä taas mitään muuta kuin nauraa. Miten mulla voi aina olla tämmöinen tuuri.

Baarimikko muuten lupasi tulla sunnuntaina kakkukahville, mutta hänestä ei ole kuulut mitään. Pettymys. En soittanut perään, en tee sellaista.