En saanut puhelua, saati edes tekstaria. Juttu oli siis siinä. En ala ruikuttamaan, jos aikuisessa miehessä ei ole munaa sen vertaa että soittaa.

Mutta pakostakin sitä miettii, että mitähän tein taas väärin? Olin oma itseni, jopa tavallista avoimempi ja iloisempi Baarimikon seurassa. Mutta se ei näköjään riitä. Ois vain joskus kiva kuulla millaisen kuvan toinen on saanut musta. Tuskin kovin kauheaa ainakaan. En roikkunut enkä pahemmin soitellut tai tekstaillut. Vai oisko sittenkin pitänyt roikkua? Baarimikko sanoi kyllä, että työn vuoksi tapaamiset jäävät vähälle ja kyllähän minä sen ymmärrän, itsekkin ravintolassa työskennelleenä. Vai missä sitten mätti? Siinä ettemme harrastaneet seksiä? Mies ei kyllä yrittänyt mitään, joten oisko mun pitänyt yrittää? Kaks iltaa se oli niin ihastunut muhun ja sitten ei enää. Tosi outoa. Vai teinkö virheen siinä, että menin hänen työpaikalleen? Tuntuisi jotenkin oudolta tuo, koska itse ainakin pidän siitä, että ystävät tai mahdollinen miesystävä käyvät moikkaamassa töissä.

Ihan käsittämätöntä touhua. Ahdistaa ja vituttaa aika lailla.