Ompa haikea olo. En olisi tahtonut lähteä Tampereelta laisinkaan kotiin. Itketti jo edellisenä iltana, että tahdon jäädä sinne. Tamperelainen kielsi minua kirjoittamasta mitään hänestä tänne blogiini, mutta pakko minun on jotain sanoa. Mies on I-H-A-N-A. Ja voi että niitä ruskeita silmiä, oisin voinut tuijotella niitä koko ajan. Tai niin tuijotinkin. Taisi mies vähän vaivaantua siitä :) Olen vähän hämilläni siitä miten paljon mielikuvani vastasi häntä oikeasti. Lähteminen oli niin vaikeaa. Itketti ihan järkyttävän paljon. Miksi niiden mukavien miesten täytyy asua aina liian kaukana?