Mikä piru siinä on, että en saa suutani auki silloin kun pitäisi? Sanat pyörivät mielessä, valmiina ja viimeisen päälle miettittyinä, mutta en vain saa niitä sanottua.

Makasimme eilen Sukeltajan kanssa sohvalla ja puhuimme kaikenlaista, siinä olisi ollut otollinen hetki johdatella keskustelu meihin kahteen ja tähän meidän ns. suhteeseen.

Kaikki jäi sanomatta mitä olin suunnitellut. Voi taivas, että osaa taas ihmislasta ottaa päähän oma saamattomuutensa!