...ja pahasti.

Sen jälkeen kun Mies tuli työmatkaltaan, meidän suhde on ollut jotenkin viileä ja kankea. Ei ole ollut läheskään niin paljon halailua ja pussailua kuin ennen. Kuten ei myöskään seksiä. Ei aloitteita suuntaan eikä toiseen.

Itse olen kyllä ihan järettömän ressaantunut koulun ja työn vuoksi, mutta ei se ennenkään ole hirveästi mun seuraelämää haitannut.

Toisaalta. Oon ajatellu viime aikoina liikaa mun tanssiparia. Ollaan vietetty aika lailla aikaa treeneissä ja viihteellä yhdessä. Mutta ollaan vain tanssittu. Tosin, meillä on sellaista pientä flirttiä koko ajan ilmassa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tanssipari näyttää entistä paremmalta, jos heillä on jotain kemiaa ilmassa. Tiedä sitten. Tanssinopettaja kyllä jo kehotti meitä osallitumaan kisoihin toukokuussa, ehkä mennään. Kait se näkee meissä jotain potentiaalia.

Mut takaisin aiheeseen. Jotenkin se kaikki läheisyys ja myös älyllinen kontakti on vieny mun ajatukset täysin siihen mun tanssipariin. Meillä vaan synkkaa tanssilattialla niin hyvin.

Ja Mieshän ei tanssi. Sillä on kaks vasenta jalkaa. Enkä ole edes yrittänyt sitä opettaa, koska se ei tunnu olevan niin kiinnostunut koko touhusta. Ei ole kiinnostunut edes siitä, kun minä hehkutan riemuissani siitä kuinka tanssinopettaja kehui meidän suoritusta. Luulisi, että se olisi iloinen mun puolesta. Mut ei kait sitten. Tai sitten se on kateellinen, koska ei itse osaa. Kerrankin jossain bileissä tanssittiin sen mun tanssiparin kanssa parin promillen humalassa jotain lambaadaa, nii Mies katsoi ehkä puoli minuuttia ja häipyi sit tupakalle. Se ei ees halunnu katsoa! Onko se jotenkin vastenmielistä katsoa omaa naista tanssimassa toisen miehen kanssa ja nähdä, että nainen todella nauttii siitä tanssista? Ilmeisesti. Se on mustis, ei se voi mitään muuta olla.